NLP:ssä puhutaan systeemiteoriasta, jonka mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen monta vuotta ajatellut systeemiteorian ja -ajattelun tarkoittavan lähinnä sitä, että kun itse muutun, muuttuvat muut ihmiset lähelläni. Tähän toki uskon edelleen – ja jos mielestäni jokin ajatus on totta, niin tämä on sellainen.
Erityisesti viime aikoina olen huomannut systeemiajattelun liittyvän laajempaan kokonaisuuteen, jossa jokaisella teolla ja kohtaamisella on paljon suurempi merkitys kuin ensialkuun tiedämmekään. Olemme energeettisesti ja universaalisesti yhteydessä toisiimme. Olemme osa systeemiä, jossa kohtaamismahdollisuudet ovat sopusoinnussa keskenään.
Muutamia omakohtaisia esimerkkejä systeemiteoriasta…
Ystäväni Teila kutsui minut viime viikolla tilaisuuteen, josta en etukäteen tarkalleen tiennyt mitä osaisin odottaa. Kun saavuin paikalle, aistin kuinka käsinkosketeltavasti kaikki noin 50 osallistujaa tunsivat välittömästi yhteyden toisiinsa. Kuinka tämä tapahtui ja niin nopeasti?
Olen viime vuosina kokenut haasteelliseksi löytää pääkaupungista NLP-koulutuksiin soveltuvia tiloja. Tiloja, joissa voi tehdä pariharjoituksia ja joissa on hyvä karma ja inspiroiva ilmapiiri. Olen löytänyt pari aivan loistavaa paikkaa, jotka toimivat täydellisesti- ja joiden vuokraajien kanssa vuorovaikutus sujuu kuin itsestään. Sattumalta kuulin jälkeenpäin, että kummipoikani (nyt jo aikuinen mies) on hyvä ystävä kummankin vuokranantajani kanssa. Ja kuitenkaan nämä henkilöt eivät tunne toisiaan! Miksi ihmeessä otin yhteyttä juuri näihin ihmisiin ja päädyin yhteistyöhön heidän kanssaan?
Kursseilleni ilmoittautuu ihmisiä, joiden tiedän ja tunnen kuuluvan juuri kyseiseen alkaneeseen ryhmään. On kyse sitten muutaman tunnin tai vaikkapa puoli vuotta kestävästä kurssista, niin fiilis on aina samanmoinen. Kuinka juuri he löytävät kursseilleni?
Väistän energiaani syöviä ihmisiä. Miten ekologiani voi tietää heidän olevan energiasyöppöjä tai muuten vain vahingollista seuraa itselleni?
En tiedä vastauksia edelläkuvaamiini kysymyksiin. Sen kuitenkin tiedän, että niiden suuremman merkityksen tiedän vasta jonkin ajan kuluttua.
Sain joululahjaksi Harriet Fagerholmin kirjoittaman kirjan nimeltä “Letters to myself, with love”. Kirja vahvistaa yhteyttä omaan itseen ja jollain mielenkiintoisella tavalla kirjan myötä mieleni alkoi yhdistää elämäni aikana tapahtuvia ja tapahtuneita asioita keskenään. Samalla vahvistui tieto siihen, kuinka kaikella on tarkoituksensa.
Löysin kirjasta mm. seuraavat lauseet.
When we are present in the moment, we don´t even have to think about change. We just follow the flow of life, and our inner guide or intuition takes us towards our unique path.
Nuo lauseet ovat nyt kirjoitettuina paperille, joka on jääkaappimme ovessa. Lauseet rauhoittavat, sillä mitään asiaa ei tarvitse murehtia etukäteen. Annamme vain elämänvirran viedä, sillä kaikki tapahtuu juuri siten kuin on tarkoitettu.
Pikku hiljaa alan ehkä aavistaa, kuka oikeastaan olen ja mihin suurempaan kokonaisuuteen tunnen kuuluvani. Ja entistä vakuuttuneempi olen seuraavasta ajatuksesta: systeemiteoria toimii ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.