“Haluan, että joku pitää minusta huolta.”

Nuorena aikuisena olin töissä ripeä, kannoin vastuuta ja tein paljon töitä. Jostain kumman syystä perjantai-iltaisin sain kauhean migreenin, oksensin ja nukuin puolet viikonlopusta. Myöhemmin olen ymmärtänyt tämän olleen kehoni reagointi siihen, että en osannut vain olla ja rauhoittua. Viisas kehoni sairastutti minut, jotta oli pakko levätä.

Nyt on talvilomaviikko meneillään ja olen flunssassa. Kurkkukipu, yskä, nuha ja silmätulehdus tekevät olosta tukalan. Yllättäin löysin yhteneväisyyksiä nuoruuteni migreenikohtauksiin. Takana on hektinen aika ja nyt hiljaisella talvilomaviikolla ajattelin keskittyä uuden suunnitteluun ja koulutusmateriaalien valmistamiseen. Vaan kehoni olikin toista mieltä ja tietää, että nyt olisi aika levätä. Huvittuneena huomasin, että sama malli toistuu yhä lähes 30 vuoden jälkeen. Kun en osaa itse levätä kunnolla, keho päättää puolestani.

Myös sisäinen puheeni on mielenkiintoista. Löysin ajatuksistani lauseen “Haluan, että joku pitää minusta huolta”. Lause tulee selkeästi lapsuudesta. Kun olin kipeä, sain täyden huomion äidiltä eikä tarvinnut itse huolehtia itsestään. Ehkäpä flunssa nyt onkin sitä, että haluan jonkun huolehtivan 100 %:sti minusta. Puolisoni Pertti ei tätä ajatustani tiedä eikä omilta töiltään ehtisikään huolehtia minusta. Eikä hänen tarvitsekaan. Huomaan kuitenkin ärsytystasoni nousevan, kun hänen kaikki huomionsa ei ole minussa (!). Ei kivaa – varsinkaan Pertin kannalta. Kyseessä on täysin omasta maailmankuvastani tuleva käsitys siitä, miten asioiden pitäisi olla.

Eilen lähdin sovittuun tapaamiseen, vaikka olo oli kovin tukkoinen. Lähtiessäni sanoin NLP:mäisesti itselleni “Mieli ja keho ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa. On varmasti hyvä, etteivät kaikki ajatuksesi ole nuutuneessa olossasi. Näytäpä kehollesi, kuinka mielesi parantaa sinut hetkessä”. No niin ei aivan käynyt, sillä illalla olin järjettömän väsynyt ja sain lisäksi silmätulehduksen. Ehkäpä lauseeni olikin egon kuiskintaa “Sinun on jaksettava. Muut ovat tärkeämpiä kuin sinä itse”.

Järjellisesti ajatellen flunssaan liittyvissä ajatuksissani ei ole mitään järkeä. Sisäinen puheeni on suorastaan naurettavaa ja kuitenkin kertoo niin paljon. Olen innoissani, sillä olen jälleen päässyt monien sellaisten rajoittavien uskomusten äärelle, joista luulin jo päässeeni eroon. 

Kiitos flunssa ja sisäinen puhe. Tänään vain nukun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *