Pelkäätkö?

Minä pelkään. Aikaisemmin pelkäsin enemmän, nyt jo vähemmän.

Alkuperäisin, autenttisin tunteemme on rakkaus. Kun synnyimme tähän maailmaan, olimme pelkkää rakkautta. Hyvin nuorina meille alettiin kuitenkin opettaa kuinka kuuluu toimia, mitä saamme tehdä ja mitä emme. Ajatuksiamme alkoi ohjata pelko siitä, teemmekö asioita oikein. 

Hyvää tarkoittavat vanhempamme valmensivat meitä ulkomaailmaan ja monet meistä kasvatettiin kunnon kansalaisiksi. Takana oli vanhempien hyvä tarkoitus ja kuitenkin kasvatuksen myötä mielemme saattaa tänä päivänä olla täynnä rajoittavia uskomuksia siitä, mikä on oikein ja kuinka kuuluu elää. 

Ulkoisesti kaikki näyttää hyvältä ja kuitenkin meistä monella voi olla tunne, että elämme jonkun muun elämää. Mieli harhailee helposti murehtien menneitä tai tulevaa. Mitä enemmän murehdimme, sitä vähemmän ehdimme elää.

Voisiko ainoa oikea tunteemme olla rakkaus? Ja olisiko niin, että kaikki negatiiviset tunteet ovatkin mielemme luomaa hallusinaatiota? Ajatus on sikäli mielenkiintoinen, että sen kautta voi tutkia omaa ajatteluaan. Kun mieleen tulee pelko, voimme sanoa itsellemme “Tämä ajatukseni ei ole totta ja annan sen haihtua pois”.

Mitä enemmän päästämme irti peloista ja muista negatiivisista ajatuksista, sitä enemmän elämään alkaa virrata rakkautta. Identiteettitasolla alamme tietää, keitä olemme ja mitä elämässämme haluamme. Rakkaus voittaa pelon. Aina.

I believe that every single event in life happens in an opportunity to choose love and fear. – Oprah Winfrey

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *