Olen jo pitkään inspiroitunut Tommy Hellstenin ajatuksista. Eilen osallistuin hänen vetämäänsä “Et voi koskaan saada liikaa sitä, mitä et tarvitse” –dialogi-iltaan. Olipa voimaannuttava kokemus!
Kävimme mm. läpi sitä, että
- olemme kaikki erilaisia, ainutlaatuisia.
- olemme myös kaikki samanlaisia; meitä kaikkia määrittää rakkauden tarve. Haluamme tulla nähdyksi, kuulluksi, ymmärretyksi ja hyväksytyksi omana itsenämme.
- olemme kaikki selittämättömiä, sisältämme “mysteerinmuotoisia”. Ennen kuin voimme olla onnellisia, on meidän jokaisen itse löydettävä oma, autenttinen itsemme ja yhteys johonkin suurempaan.
Usein etsimme itseämme ja onnellisuutta vääristä paikoista. Ajattelemme onnellisuuden löytyvän esimerkiksi rahasta, suorituksista, hyvästä työpaikasta tai päihteistä. Näistä lähtökohdista ajatellen onni on kuitenkin kovin lyhytaikaista ja mitä todennäköisimmin kaipaamme jotain muuta elämäämme.
Mistä onni sitten muodostuu? Onni on kiinni siitä, että hyväksymme olosuhteet sellaisina kuin ne ovat. On hyväksyttävä kaikki vaikeudet ja vastoinkäymiset, sillä niillä kaikilla on merkitystä elämäämme. Oleellista on se, kuinka vaikeudet tulkitsemme. On oma valintamme, elämmekö hyvän- vai pahantahtoisessa maailmassa. Kaikki lähtee siitä, kumpaan maailmaan ajattelemme kuuluvamme.
Tommy kehotti meitä hankkiutumaan elämässämme umpikujaan, sillä silloin suunta on vain ylöspäin. Umpikujassa ollessamme nöyrrymme ja tulemme tietoiseksi siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Allekirjoitan tämän täysin, sillä olen useammin kuin kerran ollut siellä.
Ainoastaan läsnäolon tilassa voimme avautua ja elää. Kun hiljennämme ajatuksemme, voimme kuulla ja kuunnella intuitiota. Kaikki vastaukset löytyvät intuitiivisesti.
Ilta kiteytyi seuraavaan Tommyn ajatukseen “Jos koetamme kontrolloida elämää, kuolemme pystyyn”.