Luin juuri tositarinan erakkona eläneestä lammaspaimenesta nimeltään Elzéard Bouffier. Hän oli ottanut elämäntehtäväkseen puiden istuttamisen Provencen vuorille. Elzéardin perhe oli kuollut ja puiden istuttamisella hän koki tekevänsä jotain hyödyllistä. Maa kyseisillä vuorilla oli tuohon aikaan kuivaa ja puutonta, ihmiset olivat muuttaneet pois ja talot autioituneet.
Paimen valitsi parhaat tammenterhot ja rautakankea apunaan käyttäen istutti tammia päivästä toiseen. Yhtenä päivänä hän saattoi istuttaa jopa 100 tainta. Tammien lisäksi hän alkoi istuttaa myös pyökkejä ja vaahteroita. Pikkuhiljaa puiden vaikutuksesta alkoi maahan tulla myös muuta kasvillisuutta ja samalla kosteus ja vesi palasivat vuorille. Tuuli muuttui pistävän kuumasta vilvoittavan lempeäksi. Ihmisiä rupesi muuttamaan takaisin seudulle ja myös viljely tuli mahdolliseksi. Elzéard oli teollaan muuttanut maailmaa.
Jokainen meistä pystyy halutessaan muuttamaan maailmaa. Systeemiteorian mukaisesti yksikin muutos ajattelussamme tai teoissamme, saa aikaan muutoksen myös muissa. Tämä pätee niin hyvässä kuin pahassa, niin yksilötasolla kuin suuremmassa mittakaavassa.
Mikäli levitämme ympärillemme vaikkapa kiukkua, kostonhalua tai kateutta, se alkaa lisääntyä paitsi meissä itsessämme myös lähellämme olevissa ihmisissä. Kun kannustamme ja autamme muita – ja olemme iloisia toisten menestyksestä, alkaa sitä tulla enemmän itse kunkin elämään.
Se lisääntyy, mihin huomiomme on kiinnittynyt, mitä ajattelemme ja mitä teemme. Pienetkin hyvät teot parantavat maailmaa. Kaikki lähtee siitä, että ensin tutustumme omaan itseemme. Sieltä löytyy syy siihen, minkä takia olemme olemassa ja minkälaisia taimia istutamme.