Itävaltalainen neurologi, logoterapian kehittäjä Viktor E. Frankl (1905 – 1997) vietti vuosia Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä Puolassa. Kirjassaan “Man´s Search For Meaning” hän kertoo kokemuksistaan ja pohtii, mikä sai osan ihmisistä selviytymään leirillä paremmin kuin toiset. Osa näytti luovuttavan jo alkumetreillä.
Viktor päätyi siihen, että ratkaisevaa oli se, kuinka selviytyjät suhtautuivat vallitseviin olosuhteisiin. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että vaikka heiltä vietiin kaikki muu, niin heiltä ei pystytty viemään ajatuksia. Jotta he pystyivät pitämään ajatuksistaan kiinni, oli oltava tavoite mitä varten he elivät. Viktorin tavoitteena oli tavata vaimonsa.
Kävin Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä tänä kesänä. Kokemus vahvisti entisestään käsitystäni siitä, mikä elämässä on tärkeää. Vaikka emme läheskään aina voi vaikuttaa tapahtumiin, voimme aina vaikuttaa siihen, kuinka suhtaudumme eteemme tuleviin asioihin.
Ensisijainen tehtävämme on todellakin rakentaa ja ylläpitää vahvaa yhteyttä omaan itseemme. Tämä ei yksinään kuitenkaan riitä – on myös tiedettävä, mitä elämässämme haluamme.
Ja kun on riittävän vahva intohimo omiin unelmiin, tavoitteisiin ja toiveisiin, ne vetävät automaattisesti puoleensa.