Identiteettimme voidaan sanoa rakentuvan kahdesta osasta, joista toinen on sisin, aito itse, sielu – ja toinen on ego. Alkuperäisin, autenttisin itse on täynnä rakkautta. Rakkaus asuu sisällämme, sielussamme. Sielu tuo meille tunteen siitä, että olemme osa jotain suurempaa. Se keskittyy mahdollisuuksiin, ilmaisuun ja kasvuun kohti intohimon ohjaamia tavoitteita. Sielua ohjaa sisäinen motivaatio, tunneäly ja palava halu tehdä niitä asioita, joista todella nauttii. Se toimii missiosta ja visiosta käsin. Sielu vastaa kysymyksiin “Mitä haluan luoda tähän maailmaan? Mikä on osuuteni tässä luomisessa?”
Miksi monet meistä ovat sitten kadottaneet yhteyden omaan itseen? Siksi, että hyvin nuorina meille alettiin opettaa kuinka kuuluu toimia, mitä saamme tehdä ja mitä emme. Ehkä haimme opiskelemaan tiettyä alaa vanhempiemme kehotuksesta. Ehkä ostimme kalliin asunnon ja maksoimme sitä monta kymmentä vuotta, koska siinä oli meille turva vanhuutta varten. Ego eli tunne erillisestä itsestä alkoi muotoutua elinympäristömme myötä.
Ego haluaa elämään turvallisuutta, hyväksyntää, huomiota ja hyötyä itselle. Se on päämäärätietoinen ja sille ovat tärkeitä sosiaaliset roolit ja ulkoiset asiat. Tunnetasolla voidaan sanoa, että egon toimintaa ohjaa pelko. Ego vastaa kysymykseen “Minkälaisen elämän ulkoisesti haluan? Minkälainen minun on oltava, jotta saavutan tuon elämän?”
Kun haluamme elää omannäköistämme elämää, on toiminnan ja elämän ohjauspisteen oltava sielussa. Sen jälkeen voimme ottaa egon voiman ja päämäärätietoisuuden käytöön. Jotta ohjauksen saa sieluun, on ensin tutustuttava itseen. Tämä on mahdollista esimerkiksi NLP-koulutuksissa, joissa vahvistamme yhteyttä omaan itseen ja muihin, poistamme rajoittavia uskomuksia sekä asetamme syvältä sisimmästämme kumpuavia tavoitteita. Tarvitsemme elämäämme niin sielua kuin egoa, sillä tärkeintä on balanssi niiden välillä.
Ja pikkuhiljaa paras ystävä löytyy. Aika usein hän on oma itse, jonka sielu ja ego ovat kauniisti tasapainossa keskenään.