Menneisyydessä ei ole koskaan tapahtunut mitään. Mitään ei tapahdu myöskään tulevaisuudessa. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Jos näin on, kannattaa esittää itselleen kysymys “Olenko tässä vai jossain muualla?”. Kun on läsnä, ajantaju katoaa ja ihminen on jollain tavalla ajattomuudessa. Kun ei ole aikaa, ei voi olla kiirettä. Suurinpiirtein näillä ajatuksilla Tommy Hellsten aloitti eilisen luentonsa “Miten luoda tulevaisuutta, joka ei aina ole vain entistä enemmän menneisyyttä” Karkkilasalissa.
Läsnäolemattomuus näkyy ihmisten kiireenä ja siinä, että moni kokee olevansa aina väärässä paikassa väärään aikaan. Kiire on suurelta osin mielen luoma ajatusrakennelma. Usein sen syynä ovat omat uskomukset siitä, millainen pitäisi olla. Kiireen takana voivat olla esimerkiksi käsitykset omasta riittämättömyydestä, arvottomuudesta tai sitä voi ohjata pelko. Kiirettä saa aikaan ego eli itsemme ja muiden meille luomat käsitykset siitä, millaisia meidän pitäisi olla.
Joskus ihmiset pyrkivät hallitsemaan elämäänsä pitämällä kiinni työpaikoistaan tai ihmissuhteistaan, joissa voivat huonosti. Voimme toki elää menneisyydessä, jossa kaikki on päällisin puolin tuttua ja turvallista. Ja samanaikaisesti sisältämme saattaa nousta kutsu johonkin uuteen. Mikäli tässä kohtaa emme uskalla päästää irti menneestä, pelkäämme hallinnan tunteen menettämistä. Ja mitä enemmän koetamme hallita elämäämme, sitä kauemmaksi loittonemme itsestämme ja tästä hetkestä.
Jos emme ole tyytyväisiä elämäämme, on meidän hyvä päästää menneestä irti, vaikka sitä kautta joutuisimme myllerryksiin. Jokainen vastoinkäyminen vie meitä kohti omaa itseämme. Kasvamme sillä hetkellä, kun myönnämme heikkoutemme.
Tulevaisuuden idut pudotetaan tähän hetkeen. Voimme aina valita kasvammeko kohti pelkoa vai rakkautta. Pelkoa ohjaa ego ja rakkautta ohjaa sielu, autenttinen itse. Voit kysyä itseltäsi “Elänkö hyväntahtoisessa vai pahantahtoisessa maailmassa?”.
Hyvä elämä ei tapahdu, se täytyy valita itse. Olemalla läsnä.