NLP:ssä ajatellaan, että koostumme erilaisista osista. Meissä voi olla esimerkiksi ärtyisiä, surullisia, pelkääviä, iloisia, rauhallisia ja luottavaisia osia. Kun haluamme käsitellä vaikkapa jotain negatiivista tunnetta, onnistuu se helpommin, kun irrotamme kyseisen osan itsestämme ja tarkkailemme sitä ulkopuolisen silmin, dissosioituneena.
Seuraavassa aiheesta yksi harjoitus.
Kuvittele eteesi olohuone. Se voi olla joku tuttu huone tai voit luoda sen mielikuvissasi. Katso, minkälainen sohva siellä on. Kiinnitä huomio yksityiskohtiin, väreihin, muotoihin ja mahdollisiin ääniin. Jos haluat, voit kertoa ääneen mitä näet, kuulet ja tunnet. Tämä vahvistaa mielikuvaasi.
Onko sinulla nyt joku mieltä vaivaava tunne, josta haluat päästä eroon? Jos on, niin missä päin kehoasi se sijaitsee?
Pyydä tunnetta astumaan ulos kehostasi ja istumaan juuri kuvittelemaasi olohuoneeseen. Miltä osa näyttää? Puhuuko se vai onko se hiljaa? Tervehdi tunnetta ja kysy miltä siitä tuntuu. Hyväksy lempeästi kaikki tunteen antamat vastaukset.
Jos osalla on nimi, mikä sen nimi on?
Kun tunne on jollain lailla muuttunut, pyydä sitä tulemaan takaisin kehoosi.
Minkälainen kokemus tämä oli?
Eräs NLP-kurssilainen käsitteli kiukkuaan. Hän kertoi kiukkuisen osan olevan pieni ja se istui pelokkaana sohvalla heilutellen jalkojaan. Osa oli surullisen näköinen ja nimeltään Ärjy. Harjoituksen tekijä sanoi, että häntä alkoi säälittää pieni Ärjy. Hän antoi sille anteeksi ja jollain lailla hyväksyi sen olemassaolon. Kun osa tuli takaisin kehoon, hän kertoi hyväksyneensä itsessään olevan kiukun. Hän saikin olla kiukkuinen, jos siihen oli tarvetta.
Kaikki tunteet ovat käyttökelpoisia ja kaikki tunteet ovat ok. Meidän ei suinkaan pidä tukahduttaa mitään tunnetta itsessämme. Mitä pontevammin koetamme näin tehdä jollekin tunteelle, sitä helpommin se tulee esiin odottamattomilla hetkillä. Kaikki osat meissä muodostavat kokonaisen, eheän itsemme. Olemme täydellisiä sellaisina kuin olemme, omina aitoina itsenämme.