Viime vuosina olen säännöllisen epäsäännöllisesti viettänyt muutamia viikkoja buddhalaisissa luostareissa. Näiden vierailujen myötä yksi itselle tärkeimmistä opeista on ollut se, ettemme saa takertua tai kiinnittyä asioihin tai ihmisiin.
Jos on tarkoitus, että jokin ihmissuhde loppuu, antaa sen loppua. Tärkeää on, että seuraamme sydämen ääntä emmekä pyri muuttamaan itseämme, jos joku toinen niin vaatii. Mikäli saamme potkut työpaikastamme, sekin on ok. Tai jos joudumme lähtemään unelmavuokra-asunnostamme, niin lähdemme hyvillä mielin. On vain oltava kiitollinen siitä mitä on ollut ja jatkettava eteenpäin.
Pahinta on pysähtyä murehtimaan mennyttä tai jäädä kiinni pelkoon siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kaikilla meille tapahtuvilla asioilla on merkityksensä ja usein huomaamme sen vasta myöhemmin.
Buddhalaiset vahvistavat yhteyttä omaan itseensä, jotta mikään ei heitä hetkauttaisi tapahtuipa mitä tahansa. He myös korostavat sitä, että yhteyden ylläpitäminen vaatii säännöllistä harjoittelua. Luostareissa tämä pääosin tapahtuu meditoimalla useita tunteja päivässä.
Buddhalainen filosofia on mielestäni ihan NLP:tä. NLP:ssäkin rakennamme yhteyttä itseemme yhä uudelleen ja uudelleen. Aina välillä menetämme yhteyden ja se on ihan ok. Kun antaa asioiden tapahtua ja päästää irti pakottamisesta, elämä alkaa soljua eteenpäin ihan itsekseen.
Ihanaa uutta vuotta!
Rakkaudella,
Anu