Kuulin ensimmäisen kerran neljästä jalosta totuudesta (four noble truths) nepalilaisessa buddhalaisessa luostarissa, kun muutamia vuosia sitten vietin siellä 10 päivää.
Neljä jaloa totuutta ovat
- Kaikki joutuvat kohtaamaan kärsimystä
- Kärsimyksen aiheuttaa elämänjano
- Kärsimyksestä voi päästä eroon
- On olemassa tie pois kärsimyksestä
Ajattelin tuolloin, että “Tämä ei ole totta. En todellakaan usko siihen, että elämäni pitäisi olla kärsimystä”. Nyt ajattelen toisin, koko elämän ydinhän on tässä.
Buddhalaisen filosofian mukaan kärsimyksen perimmäinen syy on se, että pyrimme jatkuvasti haalimaan elämäämme lisää onnea ja tyytyväisyyttä. Sen seurauksena suunnittelemme itsellemme mieluisaa tulevaisuutta pitkälle etukäteen. Ja sitten kun kaikki ei menekään niin kuin Strömsössä, tunteemme usein purkautuvat kiukkuna, pelkona, suruna tai jonain muuna negatiivisena reaktiona. Kärsimyksenä.
Voimme kuitenkin aina valita, jäämmekö vatvomaan murheitamme vai valitsemmeko onnellisen elämän. Elinikäinen tehtävämme onkin muuttaa kärsimys rakkaudeksi niin itseä kuin muita kohtaan. Buddhalaisten mukaan kärsimyksestä pääsee eroon kahdeksanosaisen polun kautta.
Tämän polun mukaan on
- ymmärrettävä, että kaikilla meille tapahtuvilla asioilla on merkityksensä
- pyrittävä tekemään hyvää niin itselle kuin muille
- puhuttava siten, että ei loukkaa itseä eikä muita
- toimittava niin, ettei vahingoita itseä eikä muita
- tehtävä sellaista työtä, mikä ei vahingoita itseä ja muita
- pyrittävä tulemaan paremmaksi ihmiseksi ja autettava muita
- oltava tietoinen nykyhetkestä, sillä kaikki on tässä ja nyt
- keskityttävä tähän hetkeen, meditoitava
Tällä polulla haluan olla, sillä täällä ei ole kärsimyksen häivääkään.
Rakkaudella,
Anu