Kesäkuun alussa olin vapaaehtoistyöntekijänä kansainvälisessä mindfulness-retriitissä, joka pidettiin Plum Village –nimisessä buddhalaisluostarissa Ranskassa. Retriittiin osallistui noin 300 liike-elämässä työskentelevää henkilöä, joista suurin osa vaikutti tullessaan olevan kiireisiä ja stressaantuneita. Päivien edetessä ihmisten levollisuus lisääntyi ja kiireen tuntu katosi lähes kaikilta. Miten tämä sitten tapahtui?
Retriitin ohjelma pohjautui pitkiin mindfulness- eli meditaatiotuokioihin, munkkien ja nunnien pitämiin luentoihin ja pienryhmäkokoontumisiin. Meditoimme lähes koko valveillaoloajan – hiljaiset ruokailu-, kävely-, työskentely- ja istumameditaatiot seurasivat toinen toistaan. Kaikki valveillaolon hetket pohjautuivat syvään hengittämiseen, jossa kaikki tunteet otettiin tässä hetkessä vastaan.
Vahvojenkin negatiivisten tunteiden vastaanottaminen laimentaa tunnekokemusta ja vahvistaa sitä, että kaikki on koko ajan ihan ok. Tunteet tulevat ja menevät, esimerkiksi pelko ja onnellisuus ovat olemassa koko ajan.
Menneisyyttä ja tulevaisuutta ei ole, vaan mieli palautetaan lempeästi nyt-hetkeen.
Kun hengitämme sisään, olemme tietoisia kehomme jokaisesta kohdasta.
Uloshengittäessä rentoutamme kehon.
Meditointikokemukset olivat erityisen voimakkaita myös siksi, koska monta sataa ihmistä teki sitä samaan aikaan.
Toistuvasti munkit ja nunnat esittivät meille kysymyksen “Haluatko olla ensimmäinen vai haluatko olla onnellinen?”. Kysymys palautti meitä pohtimaan sitä, onko ohjauspisteemme suorittamisessa vai tasapainoisessa olotilassa. Kun kysyimme munkeilta miten voimme viedä tätä seesteistä olotilaa kiireiseen arkeen ja työpaikoille, oli vastaus aina sama “Hengitä tässä hetkessä. Kun sinä muutut, myös muut ympärilläsi muuttuvat”.
Entisestään vahvistui tietoisuus siitä, kuinka saumattomasti NLP ja mindfulness ovat samaa asiaa.