Seison keittiön ikkunan ääressä ja katson harjulla sijaitsevien puiden väliin virittämiämme pyykkinaruja. Jotkut saattavat ajatella metsään kuivumaan ripustettujen pyykkien olevan omituisia, jopa maisemaa pilaavia.
Jostain syystä näkymä tuo mieleeni ajatuksen siitä, kuinka onnea on yllin kyllin ja asiat voivat olla sopivasti omituisia. Itselleni tämä tarkoittaa sitä, että kaikkea on riittävästi ja kun on riittävästi, en tarvitse enempää. On riittävästi levollisuutta ja inspiraatiota, on terveyttä, on ainutlaatuinen puoliso, aikuiset lapset, ympärillä ihania ihmisiä, koiria, vapautta, työtä ja toimeentuloa.
Päällimmäisenä tunteena on syvä kiitollisuus elämää kohtaan. Kiitollisuus jopa niitä tapahtumia ja ihmisiä kohtaan, jotka aikoinaan ovat tuntuneet ikäviltä. Ilman niitä en olisi se minä, kuka nyt olen.
Kun myönnämme itsellemme, että asiat elämässämme ovat riittävän hyvin, alkaa kukoistus tulla elämään. Ei tarvita mitään muuta, vaan äkkiä kaikkea onkin juuri sopivasti.
Tämä on tunnetila, joka saattaa myös nopeasti kadota. Kuinka sitten vahvistaa ja ylläpitää tunnetta siitä, että kaikki on hyvin? Yksi keino yksinkertaisuudessaan on säännöllisesti palauttaa mieleen ne asiat, joista voi olla kiitollinen.
Mistä sinä olet kiitollinen tänään?