Tänä aamuna, 1. marraskuuta, heräsin onnen tunteeseen. Mietin, mistä se mahtaa johtua.
Huomasin, että jokainen aamu avaa mielessäni metaforisen matkan kokonaiseen päivään. Samanaikaisesti kuukauden ensimmäinen päivä on aina uuden alku ja edessä on noin 30 uutta, tapahtumarikasta päivää.
Mieleni muovaama aikakäsitys vaikuttaa olevan yhdistelmä lineaarista ja syklistä aikaa, jossa tapahtumat toistuvat erilaisina ja kuitenkin samanlaisina. Nyt-hetki on ympärilläni ja se kulkee mukana minne ikinä menenkin.
Kokemus on erilainen verrattuna aiemmin kokemaani pelkästään lineaariseen aikaan, jossa menneet jäivät taakse ja pitkälle ulottuva tulevaisuus oli arvaamattomana edessä.
Kun aikakäsitys on nyt lyhyimmillään vain päivän mittainen, se tuo tietynlaista seesteisyyttä elämään.
Samanaikaisesti on tunne siitä, että mitä tahansa hyvää voi tapahtua minä hetkenä hyvänsä. Hyvä tarkoittaa sitä, että kaikkea saa tapahtua ja jokaisella tapahtumalla on merkityksensä suuremmassa mittakaavassa.
Aikakäsityksen muokkaaminen ja tutkiminen on yksi keskeinen aihe NLP-koulutuksissa. Mainiota on, että aika myös muokkaantuu koko ajan itsekseen tiedostamattomassa mielessä.
On tärkeää, että kukin löytää itselleen sopivan ajan. Mistä sitten tietää, että aikakäsitys on sopiva? En tiedä ja saattaa olla, että oikean ajan tuntee itselle sopivana olotilana.