Keskeneräisyys itsessä ja muissa

Meitä ohjaa kaksi vahvaa tunnetta, jotka ovat rakkaus ja pelko erilaisine vivahteineen.

Rakkaus on aitoa sisintämme, joka pitää sisällään yhteyden itseen ja luottamuksen elämään. Pelkoa puolestaan ohjaa ego, joka tarjoaa meille ajatusmalleja siitä, millaisia meidän on muiden silmissä oltava.

Kun yhteys itseen on heikko, saa pelko helposti vallan. Pelko olotilana tekee sen, että esimerkiksi takerrumme muihin, keräämme omaisuutta tai luomme uraa kaiken muun kustannuksella. Jos ulkoiset olosuhteet eivät menekään haluamallamme tavalla, on vaarana jonain päivänä uupua tai romahtaa.

Ensimmäinen askel pelosta vapautumiseen on hyväksyä sen olemassaolo, sillä tällöin hyväksymme keskeneräisyytemme. Sen myötä pystymme vahvistamaan yhteyttä itseemme.

NLP-koulutuksissa työskentelemme keskeneräisyyden parissa ja kuitenkin tietoisina siitä, ettemme koskaan tule valmiiksi.

Koulutusten punaisena lankana toimivat mm. seuraavanlaiset ajatukset:

  • Jokainen on täydellinen sellaisena kuin hän on
  • Kaikkien ajatukset ovat 100 %:sti totta
  • Kaikki tunteet ovat ok
  • Jos ihminen osaa kysyä jotain asiaa, hän jo tietää vastauksen
  • Kun ihminen muuttuu, myös hänen kanssaan tekemisissä olevat ihmiset muuttuvat
  • Kaikilla meille tapahtuvilla asioilla on tarkoituksensa; usein huomaamme sen vasta myöhemmin
  • Emme ole koskaan valmiita, vaan koko ajan eri vaiheissa elämää

On mahtavaa seurata, kuinka NLP-koulutusten osanottajat tulevat tietoisiksi siitä, keitä he oikeastaan ovat ja minkälaista elämää he haluavat elää.

Keskeneräisyys niin itsessä kuin muissa on kaunista ja liikuttavaa. Se antaa meille luvan olla juuri sellaisia kuin olemme.

Systeemiajattelu, totta vai ei?

NLP:ssä puhutaan systeemiteoriasta, jonka mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Olen monta vuotta ajatellut systeemiteorian ja -ajattelun tarkoittavan lähinnä sitä, että kun itse muutun, muuttuvat muut ihmiset lähelläni. Tähän toki uskon edelleen…

Pois hälytystilasta, kohti tasapainoa

Jos jatkuvasti yritämme ennustaa tulevaa ja saada väkisin aikaan haluamiamme lopputuloksia, aivomme ovat tiukasti hälytystilassa ja käytämme vain tietoisen mielen rajallista kapasiteettia. Mitä pidempään siinä olemme, sitä enemmän ajatuksemme lukkiutuvat.

Hyi häpeä!

Aika monella meistä on lapsuuden kokemuksia siitä, kun emme aikuisten mielestä osanneet käyttäytyä tietyllä tavalla tai meiltä on vaadittu liikoja. Muistan vieläkin sen epäonnistumisen ja häpeän tunteen, kun äiti torui…