Heikkouden hyväksyminen on vahvuutta

Todellinen minä pitää sisällään rakastavan vahvuuden. Samalla se myös antaa luvan olla heikko.

Kuitenkin usein koetamme peittää heikkouttamme ja esittää jotain muuta kuin olemme. Pelkäämme paljastuvamme.

Miksi pelkäämme paljastumista? Saatamme hävetä sitä, ettemme ole riittävän hyviä itsemme ja varsinkaan muiden silmissä.

Usein tämä häpeän tunne liittyy uskomuksiimme siitä, millaisia meidän olisi oltava. Vahvimmat meitä rajoittavat uskomukset ovat syntyneet lapsuuden kokemusten ja meille opetettujen asioiden myötä. Ne ovat syvään juurtuneita ajatusmalleja – ja ne eivät kuitenkaan ole totta.

Selittämätön häpeän tunne poistuu, kun hyväksymme heikkoutemme osaksi itseämme. Kun voimme olla sellaisia kuin mitä sisimmässämme olemme, kasvaa rakkaus itseä kohtaan.

Ja kun rakkaus itseä kohtaan kasvaa, kasvaa myös rakkaus muita kohtaan. Näin heikkouden hyväksyminen onkin vahvuutta.

Minkälaista tarinaa elämme?

Monet meistä on opetettu suhtautumaan elämään ikäänkuin projektina. Asetamme tavoitteita, laadimme välietappeja ja pyrimme systemaattisesti etenemään kohti unelmaelämää.

Kiukuttaa, harmittaa, ärsyttää – siis v*tuttaa…

Kiukku ja ärtymys, kansanomaisemmin sanottuna vitutus on lopulta sekin vain oma valintamme. Tunteet ovat koko ajan yhteydessä ajatuksiimme ja sitä kautta käyttäytymiseemme.