Taisto.

Minusta on joskus ollut haasteellista ymmärtää isääni Taistoa. Kuitenkin viimeiset pari kertaa hänen ja minun tapaamiset ovat olleet ihmeellisen seesteisiä. En tiedä, johtuuko se siitä, että olen entistä selkeämmin ymmärtänyt hänen osuutensa omassa kasvussani vai onko hän oikeasti rauhoittunut.

Olen isäni edunvalvoja. Kun vien hänelle kerran viikossa ruokakassin, on hän useimmiten ärtynyt, kiukkuinen ja vaativa. Huomio on kaikissa niissä asioissa, jotka ovat huonosti. Hän haluaa esimerkiksi viikottain keskustella kanssani siitä, kuinka väärin ja epäoikeudenmukaista on, kun lääkäri on ottanut häneltä ajokortin pois. 

Taistolta olen oppinut paljon rajoittavia uskomuksia, joita pidin monta kymmentä vuotta tosina. Näitä ovat esimerkiksi “Tytöt eivät pysty samaan kuin pojat”, “Rahan tienaaminen on tärkeintä elämässä”, “Kun työskentelet äärirajoille asti, sinua arvostetaan” tai “Heikkoutta ei saa paljastaa”. 

Edelleen ne ovat totta Taistolle ja se on ihan ok. Hänellä on täysi oikeus pitää kiinni maailmankuvastaan.

Koska olin pienestä pitäen uskonut isääni, olin 40-vuotiaana lähellä palaa loppuun. Mitä enemmän koetin noudattaa omaksumiani oppeja, sitä rankemmalta kaikki tuntui. 

Onneksi löysin tuolloin NLP:n. Sen teorian ja harjoitusten myötä pystyin muuttamaan minulle opetettuja ajattelumalleja. 

Vaikka aikoinaan syyllistin Taistoa mieleni lukoista, niin nyt olen hänelle kiitollinen. Hän on aina tehnyt parhaansa niillä resursseilla, joita hänellä on ollut. Ilman häntä en olisi juuri sellainen kuin nyt olen enkä varmaankaan olisi löytänyt itseäni ja yhteyttä sisimpään. Ilman häntä en myöskään kirjoittaisi tätä enkä nyt työskentelisi NLP-kouluttajana. 

Eilen kirjoitimme yhdessä joulukortteja. Hän istui jollain lailla kutistuneena pöydän ääressä, kirjoitin kortteihin osoitteet ja isä allekirjoitti joulutervehdykset. Jokaisen kortin kohdalla hän muisteli lämmöllä kortin saajaa. Oli koskettavaa vain olla ja kuunnella. Oli kerrankin hyvä olla juuri siinä.

Uskon, että vanhempamme ovat aina meidän puolellamme omalla tavallaan. Sillä tavalla kuin kykenevät. 

Mieti hetki omaa lapsuuttasi. Mitä hyvää olet tuolloin oppinut, joka on tehnyt sinusta juuri sellaisen kuin nyt olet?

Kuinka muuttaa pelko rakkaudeksi

Meitä kaikkia on joskus pelottanut tai pelottaa. Tunne ei ole miellyttävä ja koetamme päästä siitä nopeasti eroon. Jos koetamme työntää pelkoa pois, se tulee usein salakavalasti takaisin. Pelko on kiinnittyneenä…

Oleellisinta on kaiken hyväksyminen

Monella on menneisyydessä asioita, joiden olisimme toivoneet tapahtuneen toisin. Haluamme unohtaa menneitä, kadumme tai häpeämme tekemisiämme. Saatamme olla katkeria tai jääneet syyttämään ja vihaamaan ihmisiä, jotka tulkintamme mukaan ovat kohdelleet…

Elätkö vai kuoletko pystyyn?

Olen jo pitkään inspiroitunut Tommy Hellstenin ajatuksista. Eilen osallistuin hänen vetämäänsä “Et voi koskaan saada liikaa sitä, mitä et tarvitse” –dialogi-iltaan. Olipa voimaannuttava kokemus!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *