Olimme pitkästä aikaa päättäneet viettää joulun muualla kuin kotona ja lähdössä viikoksi tutulle mökille Raaseporiin. Myös lapset puolisoineen olivat liittymässä jouluna seuraamme.
Tätä olin odottanut jo viikkoja ja valmistautunut jouluun huolella.
Olin etukäteen selvittänyt Raaseporin alueella olevien patikointireittien sijainnit ja tunnelmallisimmat kahvilat. Iloitsin mahdollisuudesta kokeilla talviuintia. Olin myös tarkasti suunnitellut joulupöydän antimet, sillä maalla lähikauppa merkitsee eri asiaa kuin taajamassa.
Joulua edeltävinä päivinä olin myös tehnyt listaa tavaroista, joita mökillä tarvittaisiin.
Seuraavassa pieni osa listaamistani tarpeellisista tavaroista: mausteet, jääkaapin koko sisältö, 30 kananmunaa, kinkku, valmiiksi tehdyt joululaatikot, pakasteesta ankka & poronkäristykset, graavisuolauksessa oleva kala, saaristolaisleipä, wc-paperia, talouspaperia, koirien ruoat, ylimääräiset tarjoiluastiat, kynttilöitä (myös roihuja ulos), Festivo-kynttilänjalat, joulutähti ikkunaan, kolme lampaantaljaa, koirien sängyt, kahdet takit koirille, flexit ja hihnat….jne
Aatonaattona pakkasimme koirat auton takaluukkuun, ruoat ja tavarat takapenkille ja lähdimme mökkiä kohti. Samanaikaisesti kaksi aikuista lastamme matkustivat Helsingistä bussilla Tammisaareen, josta mieheni Pertin oli määrä heidät noutaa. Ennen Tammisaaressa käyntiä oli vielä purettava tavarat mökille. Tarkka aikataulu siis siivitti menomatkaamme.
Kaikki meni suunnitellusti siihen asti, kunnes mökille päästyämme huomasimme, että putkistosta tuli vettä vain tihkumalla. Otimme yhteyttä tilan pehtooriin, joka kertoi, että putkimies ehtisi tulla vasta joulun jälkeen.
Käytännössä ruokia olisi haasteellista valmistaa ja tiskaaminen lähes mahdotonta. Saunassa voisi toki käydä. Pitäisikö meidän siis kantaa kylmä vesi järvestä ja lämmittää pesuvesi keittiön hellalla?
Tilanteen teki huvittavaksi valtaisa ruoka- ja tavaramäärä, jonka olin ehtinyt purkaa autosta. Emme noin vain voineet lähteä takaisin kotiin, koska tavarat, ihmiset ja koirat eivät enää mahtuneet autoon yhtä aikaa.
Ehkä NLP:stä ja elämästä jotain oppineena mietimme, mikä olisi mahdollista nyt.
Vaihtoehtoina olivat
a) jäädä mökkiin ja viettää todella ainutkertainen, vedetön joulu
b) koettaa nopeasti löytää toinen vapaa mökki 100 km:n säteeltä, johon myös ”kennel” olisi tervetullut tai
c) lähteä kotiin tekemällä kaksi automatkaa välillä Raasepori – Nummela – Raasepori – Nummela.
Valitsimme vaihtoehdon c.
Useita tunteja ja kilometrejä myöhemmin olimme kaikki takaisin kotona. Tavarat purettuina, joulukuusi hankittuna ja koristeltuna – ja olin taas joulun tunnelmassa.
Mökkiepisodin opetuksena oli jälleen se, että mitä tarkemmin koetamme suunnitella elämää etukäteen, sitä suurempi mahdollisuus asioilla on muuttua. Ja mitä nopeammin hyväksymme tapahtuneet asiat, sitä helpompi on hyväksyä elämä sellaisena kuin se on.
Ehkäpä graavatun lohen maku tänä jouluna oli erityisen hyvä juuri sen takia, että se sai maustua toista sataa kilometriä auton takapenkillä.
Kaikella on tarkoituksensa.
Hyvää loppuvuotta!
Rakkaudella,
Anu
