Onko se totta?

Murheita mielen päällä

Mieli lähtee helposti hakemaan vahvistusta havainnoimmillemme asioille.  Niin hyville kuin huonoille. Tähän viittaa myös seuraava NLP:n perusoletus: “Se kasvaa, mihin huomio kiinnittyy”.

Alkukeväästä olin huolissani vanhimman koiramme ontumisesta. Eläinlääkäri kaivoi tassusta muutaman kiven, koira söi pitkän antibioottikuurin  ja ontuminen saatiin ainakin sillä erää aisoihin. Kaikki huomioni oli koirassa ja sen kokemassa kivussa.

Pääsiäisen aikaan toisen koiran kynnet alkoivat haurastua ja irrota yksi kerrallaan. Etsin netistä tietoa siitä, mistä tämä voisi johtua – ja paniikkini alkoi todella kasvaa. Koiralla todettiin autoimmuunisairaus, johon ei ole lääkettä. Sairaus vaikuttaa kuitenkin vitamiinien ja muutetun ruokavalion myötä nyt rauhallisesti etenevän omaa tahtiaan.

Molemmissa esimerkeissä mieleni lähti ensin automaattisesti uhkakuvien kautta etsimään ja löytämään vahvistusta ajatuksille. Huoli täytti ajatukseni.

Myös vallitsevassa koronatilanteessa tapahtuu helposti sama ilmiö. Varotoimet ovat varmasti paikallaan ja niitä on toki noudatettava. Ja toisaalta – kuka enää tietää mikä on totta ja mikä ei. Uutisten otsikot ovat lähes poikkeuksetta uhissa ja epätietoisuuden vahvistamisessa, jotta herkemmin lukisimme kyseistä mediaa.

Omiin ajatuksiin on aina välillä hyvä suhtautua kriittisesti ja kyseenalaistaen.

Mitä sitten tehdä pään sisällä olevalle pelolle ja muille kielteisille tunteille? Voimme esimerkiksi

• rauhoittaa stressiä säätelevää vagushermoa hengittämällä syvää palleahengitystä. Kun hengitämme sisään, vatsa nousee, uloshengittäessä vatsa laskee. Kun tätä tekee riittävän kauan, keho rentoutuu. Kun keho rentoutuu, niin mieli rauhoittuu.
  
• tarkistaa missä ja minkä kokoisena kielteiseksi kokemamme tunnekokemus sijaitsee. Jos tunne on suurena ja tummana edessämme, voimme koettaa siirtää mielikuvaa kauemmaksi. Usein mielikuva siirtyy, jos sen väriä, kokoa tai materiaalia on mahdollista muuttaa. Kun mielikuva loittonee, tunnekokemus laimenee.
• pitää päivän mittaan työskentelymeditaatioita eli keskittyä täysillä kuhunkin tekemäämme asiaan. Näitä voivat esimerkiksi olla “Kun tiskaan, tiskaan.”, “Kun olen lasten kanssa, olen lasten kanssa.” tai “Kun teen puutarhatöitä, teen puutarhatöitä.” Olemassaolevaan hetkeen keskittymällä ei mieleen mahdu muita ajatuksia.

Alan pikku hiljaa ajatella niin, että mitkään ajatukseni eivät “oikeasti” ole totta. Kullakin hetkellä oleva tunnetila vie mielen juuri siihen suuntaan, mihin huomioni on kohdistunut.

Kun annamme ajatusten tulla ja mennä, pään sisäiset murheet laimenevat ja ajoittain jopa hälvenevät kokonaan.

Ei tämä elämä niin vakavaa ole 😊.