Keskitä huomio siihen, mitä kaikkea hyvää elämässäsi voi tapahtua. Suuntaa ajatuksesi tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Menneisyyttä ei ole, sillä siihen takertuminen on vanhan kertausta. Menneisyyden kokemukset ja opit ovat toki taustalla mielessä ja voimme kuvitella niiden ikään kuin työntävän meitä lempeästi eteenpäin.
Entä jos et tiedä, mitä hyvää haluat elämään? Sitä ei tarvitsekaan täsmällisesti tietää, vaan välillä on hyvä olla mieli vapaana tyhjässä tilassa.
Usein suurimmat asiat alkavat tapahtua, kun vahvistamme yhteyttä sisimpään eli sieluun, teemme elämään avointa tilaa ja annamme luottamuksen saapua paikalle.
Pieni harjoitus yhteyden vahvistamiseksi
Istu selkä suorassa, jalat lattiaa vasten. Sulje silmät nyt tai hetken kuluttua. Hengitä syvää palleahengitystä. Kun hengität sisään, vatsa nousee ja uloshengittäessä vatsa laskee.
* Hengitä sisään rakkautta ja luottamusta.
* Hengitä ulos kaikki mahdolliset pelot ja uhkakuvat.
Tee tätä riittävän kauan, jotta mieli rauhoittuu ja unohtuu. Kun mieli on unohtunut ja rauhoittunut, avaa silmäsi ja palaa valvetilaan.
Yksi elämänmittaisista harjoituksista on pitää tasapaino sisimmän ja egon välillä, sillä molempia tarvitaan. Sisimmässä asuu rakkaus ja egossa pelko.
Kaiken toiminnan ohjauspiste on sielu, joka tietää keitä olemme. Mitä paremmmin tunnemme itseämme, sitä helpompi meidän on tietää, mitä haluamme.
Kun yhteys sieluun on vahva ja täynnä rakkautta, ego auttaa meitä saavuttamaan tavoitteemme. Egon myötä toimintaamme yhdistyy kunnianhimo, oikeanlaiset roolit ja se saattaa hyvällä tavalla auttaa meitä havaitsemaan ja välttämään vaaroja.
Tärkeää on, että rakkaudesta tulee vahvempi kuin pelosta. Rakkaus ruokkii luottamuksen tunnetta. Luottamalla elämään alamme vetää puoleemme juuri oikeita asioita. Tämä tapahtuu, vaikka emme tarkkaan ottaen tietäisi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
“I want you to get excited about who you are, what you are, what you have, and what can still be for you. I want to inspire you to see that you can go far beyond where you are right now.” – Virginia Satir