Mitä yhteistä on…

… NLP-kurssien osallistujilla ja pyykkipojilla? Paljonkin. Molemmilla on tarttumapinta siihen, mikä on oikeasti tärkeää.

Tapanani on aina uuden NLP-ryhmän käynnistyessä jakaa jokaiselle osallistujalle pyykkipoika, johon he kirjoittavat etunimensä ja kiinnittävät sen sitten sopivaan kohtaan vaatetustaan.

Näin olemme oppineet nopeasti muistamaan keitä kaikkia on koulutuksissa mukana.

Aika usein he jättävät pyykkipoikansa Valmennustila Roba43:n koulutustilaan odottamaan seuraavaa kertaa. Kevään viimeisen ryhmän kokoontumisen jälkeen keräsin jäljellä olevat nimikoidut pyykkipojat talteen ja toin ne kotiin.

Tällä hetkellä pyykkipojat ovat nimilappujen sijasta saaneet uuden elämän. Ne ovat nyt pitämässä pyykkejä narulla. Osa niistä on kuivatustelineessä ja osa mäntyjen väliin ripustetuissa pyykkinaruissa.

Olen suunnattoman iloinen joka kerta, kun ripustan pyykkejä. Pyykkipojissa olevat nimet tuovat mieleeni ihanat ihmiset, joihin olen saanut tutustua.

Oheisessa kuvassa olevien Sarin ja Leenan lisäksi pyykkejämme naruilla tällä hetkellä kiinnipitävät myös monet muut.

Olette kaikki tärkeitä ja kiitollinen olen.

– Anu

Tekemättömyydestä tekemiseen

Kesäkuun puolenvälin jälkeen kaikki päiväni ovat olleet lähestulkoon samanlaisia: herääminen klo 6.00, lähiretkeilyä koirien kanssa, lukemista ja olemista. Koska päivät ovat seuranneet toinen toisiaan samanlaisina, on ajantaju osittain hämärtynyt, suunnitelmallisuus…

NLP kohtaamisten ytimessä

Viime kuukaudet olen ollut kohtaamisten äärellä. Erityisen merkityksellisiä kohtaamiset ovat olleet viikonloppuina NLP-kurssilaisten kanssa.

Vaahtokarkkeja! Nyt vai kohta?

1960-luvulla tutkija Walter Mischel teki noin 4-vuotiailla lapsilla kokeen, jossa tutkittiin tahdonvoimaa. Huoneessa oli kerrallaan yksi lapsi ja Walter. Walter sanoi kullekin lapselle “Poistun huoneesta 15 minuutiksi. Tässä on sinulle…