Suorittamisesta seesteisyyteen

Suorittamisesta seesteisyyteen on aiheena kiinnostanut minua koko elämäni. Se on jälleen itselleni hyvin ajankohtainen, sillä kirjoitan kirjaa sen tiimoilta. 

40-vuotiaaksi asti todella suoritin elämääni. Olin hyvässä työpaikassa, rakastin työtäni ja menin koko ajan eteenpäin projektista seuraavaan. Lopulta tilanne ajautui sellaiseksi, etten enää päässyt irti työstä ja siihen liittyvistä ajatuksista. Murehdin asioita kaiket illat ja viikonloput. Jos en murehtinut, niin tein silloin töitä enkä ollut läsnä perheelleni. Tuolloin olin hyvin lähellä uupumista, jolloin irtisanouduin ja ryhdyin yrittäjäksi. 

Siitä alkoi matkani kohti mielen hallintaa, mielenrauhaa ja sitä, miten saada suorittaminen katkaistua ja elämäni hallintaan.



Suorittaminen voimavarana

Kun ajatellaan sanaa suorittaminen, niin välttämättä se ei ole ollenkaan huono asia. Silloin kun on saatava asioita aikaiseksi, saatava asioita etenemään, niin suorittava rupeama voi olla juuri oikea keino asioiden edistämiseksi. Moni sanoo, että esimerkiksi opinnot ja opiskeleminen etenevät silloin hyvin, kun on hetkiä, jolloin on suoritettava. On vain pidettävä huoli siitä, että suorittaminen ei jatku liiallisuuksiin eikä saa aikaan sellaista stressiä, jota on vaikea katkaista. 

Uskomukset ja roolimallit – Mistä suorittaminen aiheutuu?

Hyvin usein suorittamisen taustalla on roolimalleja lapsuudesta sekä rajoittavia uskomuksia siitä, miten tulisi toimia. Aika moni kertoo, että on esimerkiksi koulussa suorittanut asioita, jotta saisi hyväksyntää ja mahdollisimman hyviä numeroita. Tällainen suorittaminen on voinut jäädä päälle, jolloin toteutamme sitä vielä aikuisenakin. 

Osa saattaa puskea itseään eteenpäin sellaisten rajoittavien uskomusten avulla kuin ”Ensin työ, sitten huvi”. Ainakin itselläni tämä uskomus on aikoinaan ollut voimakkaasti käytössä. Se oli syy, minkä takia tein töitä koko valveillaolon ajan. Koska töiden tekeminen oli hyve, niin en koskaan antanut itselleni lupaa levätä. Tämä oli itselleni juuri se kohta, jolloin olin hyvin lähellä uupumista.

Olen viime aikoina haastatellut useita ihmisiä, jotka ovat kokeneet olleensa hyvin vahvasti suorittajia jossakin elämänsä vaiheessa. Myöhemmin he ovat löytäneet keinoja siihen, kuinka ovat saaneet sen katkaistua ja siirtyneet ikään kuin suorittamisesta seesteisyyteen. 

Moni kertoo käyttävänsä erilaisia keinoja epäterveen suorittamisen katkaisemiseksi. Niitä ovat mm. tietoinen rentoutuminen ja erilaiset harrastukset, jotka saavat ajatukset katkeamaan. Tällaisia harrastuksia voivat olla esimerkiksi avantouinti, luova toiminta kuten vaikkapa piirtäminen tai kutominen, liikunta, ulkoilu, lukeminen tai uusien ihmisten tapaaminen. Ne ovat niitä asioita, jotka ovat jotakin aivan muuta kuin ylenpalttinen suorittaminen. Näin syntyy tasapainoa, joka taas vapauttaa uutta energiaa ja siten avaa kirkkaampia ajatuksia.

Suorittamisesta seesteisyyteen – Sisäinen palo suunnannäyttäjänä

Usein suorittamisen taustalla on se, että joku muu ikään kuin määrittelee, mitä pitää tehdä. Kun tekeminen puolestaan lähtee omasta itsestä käsin, sisäisestä palosta, niin silloin se ei useinkaan ole suorittamista. Jos teemme töitä jotain muuta kuin itseämme varten, niin silloin tekeminen on vaarassa muuttua suorittamiseksi. 

Eräs haastattelemani henkilö sanoi, että kun hän innostuu jostakin asiasta – ja hän innostuu yleensä monista asioista samanaikaisesti – hän lähtee tekemään ja pääsee nopeasti flow-tilaan. Hän on aikaisemmin ollut hyvin vahva suorittaja, jonka vuoksi säännölliset tauot ovat nykyään tärkeä osa hänen työskentelyrutiinejaan. 

Tauoista häntä muistuttaa herätyskello, jotta hän osaa katkaista intensiivisen tekemisen joksikin aikaa. Vaarana nimittäin on, että energinen innostus muuttuu suorittamiseksi. Hän on myös valtavan innoissaan työpaikastaan ja siitä, mitä hän tekee. Nykyään hän kuitenkin tiedostaa sen, ettei tee liikaa töitä.

Suhtautuminen suorittamiseen on ollut itsellenikin iso oivallus. Liian usein määrittelemme jotkut asiat huonoiksi tai hyviksi, vaikka todellisuudessa näin ei pitäisi olla. Kaikella on paikkansa ja kaikilla luonteenpiirteillä on tehtävänsä. Meidän ei tarvitse poistaa itsestämme käyttäytymismalleja, joita olemme oppineet. Sen sijaan on parempi opetella käsittelemään niitä, suhtautumaan niihin lempeästi ja hyväksymään itsemme sellaisena kuin olemme. 

Jokaiseen sanaan on kytkeytyneenä tunnetiloja

Muistan aina, kun olin ryhtynyt yrittäjäksi 2000-luvun alussa ja vuokrasin työhuoneen toimistohotellista. Aina töihin lähtiessäni tunsin jonkinlaista ahdistusta. Sana ”työhuone” toi mieleeni pienen kopin, jossa vain puurran asioita eteenpäin. Pian vaihdoin tuon sanan niin, että en enää lähtenytkään “työhuoneelle”, vaan lähdin “lepotilaan”. Ja kun lähdin lepotilaan, niin olotilani oli ihan toisenlainen. Työskentelystä tuli taas mielekästä ja aloin saada yhteyden omaan luovuuteen ja uusiin ideoihin.

Tämä on esimerkki siitä, miten jokaiseen sanaan on kytkeytyneenä tunnetiloja. Jos jokin tietty sana aiheuttaa esimerkiksi stressiä, kannattaa miettiä, voisiko sanan vaihtaa joksikin toiseksi. Sanojen avulla voimme muuttaa olotilaa hyvinkin helposti ja nopeasti. 

Myös moni haastattelemani henkilö kertoi tehneensä poistaneensa elämästään sanoja, jotka aikaisemmin ahdistivat heitä. Taidokkaasti he käyttävät nyt uusia sanoja niiden tilalla ja näin pystyvät vaikuttamaan siihen, millainen olotila heillä milloinkin on. 

Yksi haastateltavista kertoi, että hän oli korvannut sanan ”suorittaminen” määritteellä ”täyteläinen elämä”. Hänelle täyteläinen elämä tarkoittaa sitä, että siihen sisältyy paljon työskentelyä ja tekemistä. Hän kuitenkin itse valitsee ja määrittelee sen, mitä hän tekee elämässään ja työssään. On oleellista, että joku muu ei määritä sitä, mitä ”pitää tehdä”. Sen sijaan toiminnan tulee lähteä sisältä eli omasta itsestä käsin. 

Sanojen muuttaminen on yksi käyttökelpoinen keino, jota kannattaa kokeilla. Kaikkein tärkeintä on se, että itse voimme hyvin. Ja kun itse voimme hyvin, niin kaikki meidän ympärillä voivat myös hyvin. Mielestäni mikään ei ole niin tärkeää kuin se, että levittää oman itsen kautta hyvää fiilistä ja oloa läheisille sekä työkavereille. Elämä on paljon hauskempaa, kun toimimme näin.

Suorittamisesta seesteisyyteen – Suhtautuminen voi muuttaa kaiken

Kaikki lähtee siitä, miten suhtaudumme omaan työhön. Jos on sellaisessa työssä, joka ei motivoi, kannattaa vapaa-ajalla tehdä enemmän sellaisia asioita, mitkä lähtevät omasta itsestä käsin. Toisin sanoen voimme yrittää luoda tasapainon työn ja muun ajan välille.

Joskus ihmiset kertovat olleensa työpaikassa, joka on sotinut omia arvoja vastaan. Tällaisessa työssä voi olla vaikeaa voida hyvin ja vaarana on uupuminen. Tällöin kannattaa miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Vaihtaisinko työtä tai omaa asennetta työtä kohtaan? Vai tekisinkö elämässäni jotain aivan muuta? 

Kuvitellaan vaikkapa siivoojaa, joka siivoaa hotellihuoneita ja hänen asenteensa on myönteinen. Hän kokee olevansa identiteetiltään taiteilija, ilon tuoja ja huoneiden raikastaja. On suuri merkitys, miten hän ajattelee työstään.Vaihtoehtoisesti voimme kuvitella siivoojan, jota asiakkaat ärsyttävät ja joka inhoaa mennä siivoamaan huoneita. Näiden kahden henkilön elämä on todennäköisesti ihan erilaista – ja suurelta osin vain siksi, että he suhtautuvat toimintaansa eri tavalla. 

Voimme siis itse valita, miten suhtaudumme työhön, tekemiseen ja päivittäiseen elämään. Jos työ on kovin stressaavaa, voi huomion kiinnittää niihin asioihin, joista voi olla kiitollinen kyseisessä työpaikassa. Voi olla kiitollinen esimerkiksi säännöllisestä palkasta, tietyistä työkavereista tai muutamasta kiinnostavasta työtehtävästä. Kun alamme fokusoida siihen, mitkä asiat ovat hyvin, alkaa niiden asioiden merkitys kasvaa mielessämme. Tämä saattaa olla yksi yksinkertaisimmista keinoista oman suhtautumisen muuttamiseksi. Huomio kannattaa kiinnittää niihin asioihin, jotka ovat hyvin sen sijaan, että keskitymme huonosti oleviin asioihin. Mielikuvat muodostuvat ajatuksistamme. Sillä on suuri merkitys, ovatko mielikuvamme motivoivia vai lannistavia. Elämämme on juuri sellaista, minkälaiseksi sen mielikuvillamme luomme. 

Oma suhtautuminen elämään vaikuttaa myös sisäiseen puheeseen. Tarkkaile, minkälaista sisäinen puheesi on. Lannistaako se itseäsi vai syyttääkö se muita? Vai onko sisäinen puheesi sellaista, että kaikki onkin ihan hyvin?

Vaikka työkaveri voi mielestäsi olla kovin ärsyttävä, voit ehkä alkaa ajatella ”Työkaverillani on myös paljon kivoja piirteitä”. 

Nämä kaikki asiat vaikuttavat jaksamiseen ja siihen, kuinka siirtyä suorittamisesta seesteisyyteen.


Haluaisitko saada aikaan positiivisia muutoksia, viettää enemmän aikaa itselle tärkeiden asioiden parissa ja samanaikaisesti löytää tasapainon elämässäsi?