Naamion takaa
Vaikka nyt elokuussa saamani kasvomaski oli hyvin erilainen kuin Olivierin naamiot, niissä oli jotain yhteistä. Sain yhteyden siihen tiedostamattomaan itseen, jolta sain tietoa sisimmästäni.
Vaikka nyt elokuussa saamani kasvomaski oli hyvin erilainen kuin Olivierin naamiot, niissä oli jotain yhteistä. Sain yhteyden siihen tiedostamattomaan itseen, jolta sain tietoa sisimmästäni.
Aika monella meistä on lapsuuden kokemuksia siitä, kun emme aikuisten mielestä osanneet käyttäytyä tietyllä tavalla tai meiltä on vaadittu liikoja. Muistan vieläkin sen epäonnistumisen ja häpeän tunteen, kun äiti torui minua kaataessani vahingossa täyden mehulasin uudelle pöytäliinalle.
Jos jatkuvasti yritämme ennustaa tulevaa ja saada väkisin aikaan haluamiamme lopputuloksia, aivomme ovat tiukasti hälytystilassa ja käytämme vain tietoisen mielen rajallista kapasiteettia. Mitä pidempään siinä olemme, sitä enemmän ajatuksemme lukkiutuvat.
Ollessani viimeksi buddhalaisessa Plum Village -luostarissa sanoin Vietnamista kotoisin olevalle nuorelle nunnalle: ”Elämäsi on varmasti ihanan seesteistä, koska asut täällä luostarissa, meditoit ja päivät etenevät kuin itsestään”.
… NLP-kurssien osallistujilla ja pyykkipojilla? Paljonkin. Molemmilla on tarttumapinta siihen, mikä on oikeasti tärkeää.
Mieli ja keho ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa. Kun ajattelemme, aivojen hermoradat käynnistyvät ennaltamääriteltyinä yhdistelminä. Kun tietyt neuroniverkostot ovat aktivoituneet, alkavat aivot tuottaa kemikaaleja. Kemikaalit luovat tunteemme.
Mielessämme on kaksi puolta, sielu ja ego. Sielua ohjaa rakkaus niin itseä kuin muita kohtaan. Se tietää, mitä sisimmässä haluamme ja mitä kohti edetä. Sielu ei takerru, vaan se ymmärtää laajemman kokonaisuuden, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Uskon, että elämässämme kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Palautan päivittäin tuon ajatuksen mieleeni ja pyrin siten ymmärtämään elämän kulkua.
Laskeuduin kohti valon ja keskikesän juhlaa lukemalla Tommy Hellstenin kirjoittaman Ihmisen näköinen elämä -kirjan. Kirjan innoittamana jaan joitain lukuhetken herättämiä ajatuksia.
Monet meistä on opetettu suhtautumaan elämään ikäänkuin projektina. Asetamme tavoitteita, laadimme välietappeja ja pyrimme systemaattisesti etenemään kohti unelmaelämää.