Naamion takaa
Vaikka nyt elokuussa saamani kasvomaski oli hyvin erilainen kuin Olivierin naamiot, niissä oli jotain yhteistä. Sain yhteyden siihen tiedostamattomaan itseen, jolta sain tietoa sisimmästäni.
Vaikka nyt elokuussa saamani kasvomaski oli hyvin erilainen kuin Olivierin naamiot, niissä oli jotain yhteistä. Sain yhteyden siihen tiedostamattomaan itseen, jolta sain tietoa sisimmästäni.
Aika monella meistä on lapsuuden kokemuksia siitä, kun emme aikuisten mielestä osanneet käyttäytyä tietyllä tavalla tai meiltä on vaadittu liikoja. Muistan vieläkin sen epäonnistumisen ja häpeän tunteen, kun äiti torui minua kaataessani vahingossa täyden mehulasin uudelle pöytäliinalle.
Tunteet ovat olemassa ja kuitenkaan eivät ole. Luomme ne itse ja pystymme halutessamme vaikuttamaan tunteisiin.
Kaikesta ulkopuolisesta kohinasta huolimatta, olen viime viikot ollut tyyni ja rauhallinen. Niinä harvoina kertoina kun ajatukseni ovat koettaneet lähteä vaeltamaan, olen syvähengityksellä saanut mieleni aina tasaantumaan.
Onko sinua kohtaan esitetty voimakasta, jopa epäreilua arvostelua?
Hyökkäyksen syynä on usein hyökkääjän oma pelko tai syyllisyys. Ehkä hän kokee olevansa uhattu ja uskoo, että käymällä sanallisesti toisen kimppuun voi osoittaa voimansa. Pohjimmiltaan hyökkäys on myös puolustus, joka pitää yllä ongelmaa.
Kun tunnet pelkoa, ahdistusta tai muuta negatiivista tunnetta, tuo tunne usein vain kasvaa…
Meitä kaikkia on joskus pelottanut tai pelottaa. Tunne ei ole miellyttävä ja koetamme päästä siitä nopeasti eroon. Jos koetamme työntää pelkoa pois, se tulee usein salakavalasti takaisin. Pelko on kiinnittyneenä egoon, joka pitkälti on rakentunut muiden meihin asettamista odotuksista.
Suurimman osan elämästäni olen etukäteen murehtinut tulevaisuutta. Usein pelkoni ovat liittyneet terveyteen, rahaan, läheisiin, työhön ja muiden hyväksyntään. Pelko ruokkii pelkoa, sillä se kasvaa mihin huomio kiinnittyy.
Käyn säännöllisesti erilaisissa työtäni ja samalla omaa ajatteluani rikastuttavissa koulutuksissa. Tällä viikolla osallistuin mielenkiintoiseen workshoppiin, joka osoittautui varsin merkitykselliseksi.
On aamu ja perhe herää. Kukaan ei puhu kenellekään, vaan kaikki tekevät omia rutiinejaan. Aamiaispöydässä kaikki chattailevat sosiaalisessa mediassa tai lukevat nettilehtiä. Jokainen häviää sen jälkeen kuka minnekin. Illalla palataan kotiin; kaikki ovat keskittyneitä sosiaaliseen mediaan, pelaamiseen, ohjelmien katseluun tai lukemiseen. Yhteyttä muihin ei ole eikä edelleenkään puhuta. Rutiinit seuraavat päivästä toiseen. Maailman kauhut, tappamiset ja onnettomuudet eivät kosketa niin kauan kuin oma elämä sujuu suunnitellun mukaisesti.