Seuraavassa on lyhyet kuvaukset kolmesta erilaisesta tiestä, joita tarkastelemalla uuden suunnan löytäminen voi olla mahdollista. Kannattaa aika ajoin havainnoida kuljemmeko juuri sellaista tietä pitkin kuin haluamme.
1. Vaikea tie
Vaikealla tiellä eletään sen mukaan, miten ”pitäisi” elää. Vaikea tie on sellainen, että elämme muiden toiveiden tai odotusten ohjaamina. Tässä tiessä lienee yhtymäkohtia egoon. Jos olemme pelkästään egon viemänä, tie voi olla vaikea.
2. Helppo tie
Kulkiessamme helppoa tietä teemme valintoja, jotta elämä olisi mahdollisimman helppoa. Elämä ei kuluta ja vaadi liikoja. Helppoa tietä etenevällä voisi kuvitella olevan mahdollisuuksia paljon runsaampaan elämään. Joku saattaa esimerkiksi asua alueella, jossa ei viihdy, mutta ei viitsi muuttaa mielekkäämmälle seudulle. Toinen ei välttämättä hae töihin, joihin hänellä olisi potentiaalia. Helppo tie voi olla ihan hyväkin tie, jos se tuntuu sopivalta.
3. Oman näköinen tie
Oman näköisellä tiellä haasteisiin suorastaan hakeudutaan, niistä selviämisellä vaikutetaan elämään – ja siten ollaan koko ajan uuden edessä.
Uuden suunnan löytäminen on tällöin koko ajan läsnä. Tällä tiellä myös ikään kuin yhdistyy sielu ja ego. Haasteet kasvattavat ja voi olla, että kaikki uusi myös pelottaa. Se ei kuitenkaan haittaa, koska juuri haasteet ovat niitä asioita, joista opimme. Opimme nimittäin aina silloin, kun menemme mukavuusalueen ulkopuolelle.
Jos haluat löytää uuden suunnan, hakeudu umpikujaan.
On hyvä muistaa, että tapahtui mitä tahansa, niin kaikilla meille tapahtuvilla asioilla on aina jokin suurempi merkitys. NLP:n myötä olen oivaltanut sen, että meillä on tavoitteita, jotka toteutuvat aina omalla tavallaan.
Monesti jokin asia näyttäytyy myöhemmin positiivisena ja merkityksellisenä, vaikka tapahtumahetkellä se on voinut tuntua ihan hirveältä.
Uskon, että kaikella meille tapahtuvalla on tarkoituksensa. Näin ajattelemalla elämästä on tullut paljon, paljon helpompaa. Monesti jokin asia näyttäytyy myöhemmin positiivisena ja merkityksellisenä, vaikka tapahtumahetkellä se on voinut tuntua ihan hirveältä. Aikaisemmin kuljin vaikeaa tietä sekä ajoittain myös helppoa tietä pitkin. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin vahva tunne siitä, että haluan edetä ainoastaan oman näköistä tietä.
Tommy Hellsten on sanonut, että ”Jos haluat saada aikaan muutosta, hakeudu umpikujaan. Sieltä on tie vain ylöspäin.” Oman näköisellä tiellä olenkin usein juuri hakeutunut umpikujaan joko tahallisesti tai tahtomattani. Juuri silloin uuden suunnan löytäminen on ollut mahdollista.
Uuden suunnan löytäminen – Kuinka asettaa vetovoimaisia tavoitteita
POTKE-malli on ikään kuin muistimalli sille kaavalle, jonka avulla voimme asettaa vetovoimaisia tavoitteita. Se koostuu seuraavista kohdista.
P = Positiivisesti määritelty O = Omasta toiminnasta kiinni T = Täsmennetty, tarkasti määritelty K = Kaikilla aistikanavilla etukäteen kuviteltu E = Ekologinen itselle ja muille
”P” tarkoittaa sitä, että tavoitteen on hyvä olla positiivisesti määritelty. Mieli ei nimittäin ymmärrä kieltosanoja. Hyvä tavoite ei ole esimerkiksi ”En halua olla enää sohvaperuna”, vaan positiivisesti määriteltynä se voisi olla ”Haluan ottaa harrastuksekseni lenkkeilyn”.
Mieli ei ymmärrä kieltosanoja
Positiivisesti määritelty vastaa kysymykseen ”Mitä haluan?” Jos alkaisimme neurologisesti tutkia asiaa tarkemmin, huomaisimme kysymyksen luovan visuaalisen mielikuvan siitä, mitä haluamme. Mielikuva on moottori, jota kohti lähdemme etenemään. Jos tavoitteemme on ”En halua olla sohvaperuna”, niin mielikuvissa näemme kuvan sohvaperunasta. Tällöin tästä mielikuvasta tulisi itse tavoite, jota alitajuntamme alkaisi työstää. Siispä tavoite kannattaa aina kääntää positiiviseen muotoon.
Tavoitteen on hyvä olla myös omasta toiminnasta kiinni (O). Se ei voi olla jonkun toisen tavoite, emmekä voi odottaa jonkun toisen tekevän asioita puolestamme. Kun tavoite on omasta toiminnasta kiinni, niin voimme heti kysyä itseltämme ”Mikä on ensimmäinen askel, jonka tänään otan tavoitteen eteenpäin viemiseksi?” Tällöin vastaus tulee sisältä käsin, omasta itsestä. On helpompi tarttua tavoitteeseen ja lähteä etenemään sitä kohti, kun todennäköisesti sana “askel” tuo meille mielikuvan tavoitteen pienestä osa-alueesta.
Jotta tavoite lähtee hyvin toteutumaan, sen on hyvä olla mahdollisimman täsmennetty ja tarkasti määritelty (T). Täsmentäminen tarkoittaa sitä, että tiedämme milloin tavoite on totta. Yksi hyvä keino on asettaa vaikkapa päivämäärä sille, milloin tavoite on toteutunut ja myös miettiä keitä kaikkia muita siinä on mukana. Mitä paremmin pystymme tavoitteen täsmentämään ja kuvittelemaan, sitä vetovoimaisempi siitä tulee.
Tavoitteen on hyvä olla kaikilla aistikanavilla etukäteen kuviteltu (K). Voimme kysyä itseltämme “Miltä silloin näyttää, kuulostaa ja tuntuu, kun tavoite on totta?” Tällöin käytössämme ovat visuaalinen, auditiivinen ja kinesteettinen aistijärjestelmä. Voimme ikään kuin mennä tulevaisuuteen kokeilemaan, millaista on kun elämme tavoitteessamme.
”E” tulee sanoista ekologia ennen kaikkea. Tavoitteen on oltava ekologinen sekä itselle että muille. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteen toteutumisesta ei ole haittaa itselle tai läheisille.
Ekologia sisäisenä suunnannäyttäjänä
Moni meistä osaa luonnostaan asettaa tavoitteita, jotka alkavat toteutua. Hektisinä IT-työvuosinani saavutin monet tavoitteista. Tajusin vasta paljon myöhemmin, että olin suurelta osin käyttänyt POTKE-mallia hyödykseni.
Kun rupesin tavoittelemaan uutta asemaa työpaikassani, olin määritellyt sen positiivisesti. Se oli myös omasta toiminnastani kiinni, sillä osoitin aktiivisesti olevani sopiva henkilö kyseiseen rooliin. Olin tarkkaan määritellyt etukäteen sen, millaisen työsuhdeauton ja palkan haluan. Ja kaikilla aistikanavilla olin etukäteen kuvitellut, että tavoitteeni oli totta.
Ainoa asia, mitä en ollut tarkistanut oli ekologia. En kuunnellut itseäni ja sitä, jaksaako stressaantunut mieleni koko ajan pyrkiä organisaatiossa eteenpäin. Kun ekologia oli tarkistamatta, olin hyvin lähellä uupumista ja burn-outia. Perheessämme oli tuolloin kolme nuorta lasta eikä minulla ollut lähes lainkaan aikaa enää heille, sillä ainoastaan suoritin työhön liittyviä tavoitteita unohtaen ekologian.
Ekologia on siis sisäinen ääni ja tietynlainen tarkistuspiste siihen, onko suunta lopulta hyvä asia itselle vai ei.
Ekologia on siis sisäinen ääni ja tietynlainen tarkistuspiste siihen, onko suunta lopulta hyvä asia itselle vai ei.